HIDASTA LIIKKUMISTA ARKTISESSA MAISEMASSA -VALOKUVANÄYTTELY

Hidasta liikkumista arktisessa maisemassa- yhteisnäyttely on esillä Ratinan tunneligalleriassa 2.10.2021- 29.2.2022. Näyttelyn valokuvaajat: Vappu Susi, Johanna Lonka, Vilma Brotherus, Jyri Pitkänen, Marius Abramavicius. Valokuvanäyttely tarkastelee hitaan liikkumisen ja kestävän kulttuurivaihdon tematiikkaa. Käsityskykyä ihmistoiminnan globaaleista seurauksista koetellaan, kun kaupunkikulttuurit hakevat uusia rajojaan. Tarvitsemme lisää ymmärrystä meitä ohjaavista toiminta- ja ajattelumalleista, jotta todelliset kestävät muutokset ja niihin sopeutuminen tulevat mahdollisiksi. Tässä taidetta ja tutkimusta yhdistelevässä projektissa hitaudesta on tullut hyve, taiteellisen tutkimuksen kohde, luovan kuvittelun tapa sekä metodi. Maia Valpuri Talvitie näyttelyn tuottaja. Näyttelyä on tukenut Koneen säätiö osana Hitaan liikkumisen ja kestävän kulttuurivaihdon projektia, sekä Pohjoismainen kulttuurirahasto, osana Kerrotut maisemat- arktisen taitoperinteen projektia. 

VILMA BROTHERUS: KUVIA MAAN ÄÄRESTÄ
Jamal tarkoittaa nenetsin kielessä maan äärtä ja maan reunaa. Ilmastonmuutos koettelee näkyvimmin juuri arktista aluetta. Ihmistoiminta ajaa tuntemaamme pohjoista kauemmas kohti jäämerta, jossa se kohtaa elinpiirinsä äären. Brotherus kuvaa alueella yhä harvinaistuvaa nomadista, lajienvälistä ja luontaista elämäntapaa sen arjesta käsin. Teokset kuvaavat ihmisen maantieteellistä ja kulttuurista sopeutumista luonnon ääriolosuhteissa, joiden avulla voimme tarkastella myös luomiamme olosuhteita ja sopeutumisemme rajoja. Arktinen on koti yli 40 alkuperäiskansalle, kielelle ja ympäristön muutoksille herkille luontotyypeille. Valokuvat tuovat esiin hiljaisen vaatimuksen ekologisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisestä, tradition ja modernisaation ristipaineessa. Vilma Brotherus on arktisen käsityöperinteen tuntija ja on opiskellut arktiseen kulttuuriin ja omavaraiseen elämäntapaan liittyvää taitoperinnettä Inarissa ja Jamalin Nenetsiassa. 

VAPPU SUSI: UTOOPPINEN & VILLI PYÖRÄILY
Pyöräily on liikkumisen tapa, joka ei sulaudu täysin liikenteen osaksi vaan on sen kanssa jossain määrin erimielistä poukkoilevalla orgaanisuudellaan. Pyöräily ei pelkisty vain liikennemuodoksi vaan siinä on myös utooppisuutta, mielikuvituksellisuutta ja unelmia. Liikenne ja sen piirissä liikkuminen on hyperobjektimainen kokoelma erilaisia tekijöitä, joista on mahdotonta saada yksiselitteisesti selkoa. Jo liikenteen määritelmä on utopia. Siinä odotetaan säännönmukaisuutta, joka ei vastaa fyysisten ja eläimellisten liikkujien toimintaa. Kaikki toimijat riippuvat toisistaan ratkaisevasti monimutkaisemmilla tavoilla kuin mitä liikenneympäristöksi rajattu tilanne tunnustaa. Pyöräilijät ovat yhtä kirjava joukko kuin jalankulkijat. Hauras mummo ja huimapäinen nuori puikkelehtivat näennäisesti samassa maailmassa, mutta jollain tasolla kumpikin omassaan. Vappu Susi tutkii pyöräilyä kulttuurintutkimuksen alan väitöskirjatyössään Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksessa. Tutkimuksen lähtökohtana on affektiivinen liikkuminen kaupunkiympäristössä, johon pyöräily ei loksahda kitkatta. Susi pohtii, voisiko pyöräily näyttää tietä kohti villiä liikkumista, johon mahtuisivat varikset, kastemadot ja kivetkin?

JOHANNA LONKA: HOUKUTUSLINTUJA 1 & 2 / DECOY NOTES 1 & 2
Becoming A Rock -projekti etsii toislajisten eläinten katsetta, tarkastellessaan pohjoista elinympäristöä ja suojautumisen käsitteitä. Keinotekoiset hahmot maastoutuvat kohdatakseen aitojen kasvi- ja eläinlajien kanssa; valo, ympäristö, vuorokausi ja vuodenaika vaihtuu odotellessa. Jo 1970-2010 lukujen välillä Suomen lintulajit ovat siirtyneet keskimäärin 37 km sekä pohjoisimmat lintulajit keskimäärin 73 km kohti pohjoista. Millainen adaptaatio voi turvata esimerkiksi väriä vaihtavien lajien tulevaisuuden, mihin edetä, kun jäämeri tulee vastaan tai saalistajien uudet mahdollisuudet sekä matkailun läsnäolo stressaa pesintää. Jos on hiljaa paikallaan ja muuttuu kiveksi, onko edelleen turvassa. Projektissa sekä kuvitettu että kuviteltu todellisuus kietoutuu kysymyksiin muuntumisesta ja tunnistamisesta. Johanna Lonka on tamperelainen kuvataiteilija, joka yhdistää työskentelyssään veistoa, kuvaa, ääntä ja löydettyä materiaalia. Tilateokset tai julkaisut havainnoivat monilajista yhteiselämää kokeellisen lähestymisen keinoin; kysymyksenään miten biosentrinen ajattelu tai elämäntapa suhteutuu antroposeenin aikakauteen. Longan työskentely sijoittuu sekä sisä- että ulkotiloihin; osana vaelluksia, muuttoja ja työhuoneen lämmintä suojaa.

JYRI PITKÄNEN: KALMANKALTIO
“Maailma on ristiriitainen ja mieleni levoton. Lähdin veljeni kanssa pohjoiseen vaeltamaan. Nämä kuvat syntyivät keväthangilla hiljentyessäni.” Jyri Pitkänen (s. 1979 Helsinki) on Tallinnassa asuva valokuvataiteilija. Ratinan näyttelyssä esillä olevassa valokuvasarjassa hän tutkii läheltä pohjoisen elementtejä ja niiden tematiikkaa: lunta, jäätä, sekä liikettä talvisessa maisemassa ja valossa.

MARIUS ABRAMAVICIUS NEBOISIA: LEIJAT
Tampereella esillä olevat Marius Abramaviciuksen valokuvat ovat otteita monipuoliselta taiteilijanpolulta ja matkoilta eri kulttuureissa. Leijat taiteen tekniikkana ja ihmisiä yhdistävänä metodina, luovat hilpeitä kohtaamisia ylisukupolvisen leikin ja ihmetyksen äärellä. Tuokiokuvissa ja henkilökuvissa leijat lentävät kulttuurirajojen yli ja tuntemamme pohjoisen hemisfäärin. Abramavicius asuu ja työskentelee Liettuassa. Hän on liettuan valokuvataiteilijoiden liiton jäsen vuodesta 1998.