Yhdeksän tien risteys - näyttely Ratinan alikulkutunnelissa

Yhdeksän tien risteys - näyttely on avattu Ratinan alikulkutunneliin. Näyttely on Voionmaan koulutuskeskuksen kansanopistolinjan valokuvaajien 2020-2021 ensimmäinen yhteisnäyttely. Ratinan tunneligalleriaan on käynti Suvantokadulta Ratinan Suvannon päästä sekä Voimakadulta Ratinanrannasta. Tunneli kulkee kauppakeskuksen vierustaa ja alittaa Tampereen valtatien. Näyttely on avoinna ympäri vuorokauden kesäkuun loppuun asti.

 

Yhdeksän tien risteys – Jiri Honkala, Tero Huhtala, Rasmus Jaarto, Pihla Kuulas, Anni Lukkarinen, Ida Olkinuora, Veera Räsänen, Miia-Mari Tenhola, Ira Tuomainen

Yhdeksän tien risteys on paikka ilman selkeitä rajoja - ilman ennalta määrättyä suuntaa tulevasta. Kukin on saapunut risteykseen omin eväin, intohimoisesti, pää kohisten, parhaan ystävän rinnalla, jalat tuskin maata hipoen, sattumalta, itse omat jälkensä tehden. Yhdeksän tien risteyksessä on lupa epäröidä, ajatella uusiksi, kerätä rohkeutta, ottaa toista kädestä, toimia tai odottaa jotain tapahtuvaksi. Ja jotain tapahtuu, aina.

 

Jiri Honkala, Paulus

"Mie rakastan teitä kaikkia. On kyl ihan hirveä känniklisee. Mie rakastan sittenkin vain osaa teistä." –Paulus

 

Tero Huhtala, Kohinapää

Kohinapää on hahmo, joka minusta jää pinnan alle. Sitä ei voi kukaan päällepäin nähdä, kuulla tai tuntea. "Kohina" tai staattinen häiriö on ääni, jonka kuulet soittaessa vinyylilevyä. Se on myös ääni, jolla kuvaisin ajatuksiani ja näkemystäni maailmasta. Omalla tavallaan kaunista, mutta samalla julmetun peittoavaa, sokaisevaa. Siitä asti, kun jaksan muistaa, musiikki on ollut pakotie elämääni varjostavalta turtuneisuudelta ja harmaudelta. Yhdeksän tien risteyksessä tutkin, voinko luoda valokuvalla samankaltaista tunnetta, mitä musiikki minulle suo. Tämä on pysäkki elämässäni. Pysäkki, jossa jään hetkeksi paikoilleni katsomaan ja pohtimaan, mitä polkua jatkaa tätä suunnatonta, kohinantäytteistä elämääni.

 

Rasmus Jaarto, It's a different world I see, when it's just my dog and me

Koirani Kusti ja minä olemme samaa laumaa, yhdessä yhteen kasvaneita, kulkureita ja vapaudesta haaveilijoita. Yhdestä katseesta ymmärrät, milloin on tärkeää pysähtyä käärimään savuke - yhtä pienestä eleestä minäkin pysähdyn kuuntelemaan liikkuuko lähellämme orava vai jänis. Tiedämme molemmat milloin on taas hyvä jatkaa matkaa - matkaa, jolta emme koskaan halua päästä perille.

 

Pihla Kuulas, Minä

Ihminen voi olla samaan aikaan hyvin herkkä ja haavoittuvainen, toisaalta vakaampi ja vahvempi kuin koskaan ennen. Elämän muutosten ja epätietoisuuden keskeltä voi yllättäen löytää varmuutta - tietoisuutta omasta itsestä, mikä sillä hetkellä tuntuu äärimmäisen tärkeältä. Ennen pitkää asiat selviävät, siitä olen varma. Se vaatii henkistä hyppäämistä altaan syvään päätyyn ja oman kivijalan pystyssä pitämistä.  

Toinen asia mistä olen varma on se, että elämä on seikkailu ja nyt olen yhdessä seikkailun risteyksistä.

 

Anni Lukkarinen, Osoittava sormi

Osoittaminen on vain tekemistä tylsyydestä kärsiville ihmisille ja sormi vain kädellisillä käden päässä oleva uloke. Tuodaksesi positiivisuutta meille, osoita ihania asioita ja kerro niistä.

 

Ida Olkinuora, Passion

Tanssi on osa minua. Tapa ilmaista rakkauttani musiikkiin ja liikkeeseen, uppoutua omaan maailmaani ja ilmaista vapaasti tunnetiloja. Menetänkö itseni, jos en enää tanssi? 

 

Veera Räsänen, Broken

Broken kertoo minusta ja minulle tärkeästä ihmisestä, henkilökohtaisesti. Kädet ovat minusta hyvin kauniit, ne voivat näyttää paljon ihmisestä. Ne ovat kuin "sielun peili", niin kuin silmätkin - kun vain osaa katsoa oikealla tavalla. Kuten minulle tärkeä ihminen aina sanoo: "älä nypi niitä".

 

Miia-Mari Tenhola, Yllätysvieras

Kuusien keskelle rakennetaan maja ja leikki alkaa. Metsän kuningas Karhu ja Pupu tapaavat. Tehdään kahvia, otetaan vähän merivettä ja osa tuulesta, laitetaan sekaan vielä pieni ripaus suolaa ja kuravettä. 

 

”Hyi, onpa kamalaa kahvia.", sanoo Karhu.

”Älä viitsi aina valittaa.", sanoo Pupu.

 

”Onko pullaa?” 

”Kaapissa on eilistä kakkua.”

 

”Kuulitko naapurista?”

”Joo, pedot söi.”

 

”Se olis taas talviunien aika.”

”Niin sellaista se sulla taitaa olla.”

 

Ira Tuomainen, My Father’s Presence

Rööki huulessa opetit mut ajaan pyörällä. Pidit tarakasta kiinni ja työnsit vauhtiin. Kun hetkeä myöhemmin makasin maassa naama sorassa, huusit ”ei muuta kun ylös vaan!”

Neuvoasi noudatan täällä edelleen.

 

 

Lisätietoja näyttelystä ja tiedotekuvat: tuula.alajoki[@]kio.fi